Maanantaina 11. kesäkuuta nuorisoneuvoston jäsenet Elli-Marja Hetta, minä Laura-Maija Niittyvuopio ja nuorisosihteerimme Inka Nuorgam tapasimme Lapsiasiainvaltuutetun Maria Kaisa Aulan. Tapaamisen tarkoitus oli erityisesti keskustella saamelaislapsien- ja nuorien ajankohtaisimmista asioista.
Keskustelimme muun muassa kielipesien tärkeydestä saamelaislapsille ja siitä, kuinka on ehdottoman tärkeää, että niin saamelaisalueelle kuin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolelle perustetaan kielipesiä.
Yhdessä kuitenkin pohdimme, että kielipesätoimintaa pitäisi kuitenkin jatkaa lapsen aloittaessa koulun. Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa siten, että peruskouluihin perustettaisiin saamenluokkien rinnalle kielipesäluokkia. Kielipesäluokkiin laitettaisiin lapset, jotka eivät ihan vielä puhu äidinkielen tasolla saamea. Kielipesäluokassa lapsi voisi jatkaa kielen vahvistamista ja harjoittelua. Tämä olisi etu myös täysin saamea äidinkielenään puhuville lapsilla, sillä näin he saisivat täysin saamenkielisen ympäristön koulussa omassa luokassaan eikä koulukieli vaihtuisi valtakieleen, niinkuin valitettavan usein käy.
Peruskoulun jälkeen nuorilla tulisi taas olla mahdollisuus riittäviin äidinkielen opintoihin ja toisen asteen kouluilla tulisi olla velvollisuus järjestää tarvittavat puitteet näille nuorille esimerkiksi opiskella saamen kieltä etänä.
Keskustelimme myös etenkin saamelaisnuorille tyypillisestä ongelmasta eli pitkistä välimatkoista kodin ja koulun välillä. Inarin kunnassakin on vain yksi lukio Ivalossa, jonne esimeriksi Sevettijärveltäkin on matkaa 180 kilometriä. Näiden nuorien täytyy muuttaa lukion asuntoloihin. Monet nuoret muuttavat jo 15-16-vuotiaina pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Kuitenkin yleensä se tapahtuu heidän omasta valinnastaan, kun taas näiltä pitkämatkalaisilta ei kukaan oikeastaan kysy ovatko he oikeasti valmiita asumaan itsenäisesti ilman vanhempia.
15-vuotias yksin asuva nuori saattaa helposti joutua ”mieron tielle” ja pahimmassa tapauksessa nuori syrjäytyy kokonaan.
Rankka fakta kuitenkin on, ettei jokaiselle pienelle paikkakunnalle vain voida perustaa lukioita, mutta tuemmeko kaikin mahdollisin keinoin näitä nuoria?
Myös itseäni läheltä koskettavasta aiheesta haluaisin kirjoittaa eli siitä, että kun mietitään ja voivotellaan ettei löydy päteviä saamenkielisiä luokan- ja aineenopettajia. Miksei meillä täällä Suomessa ole sitten saamelaista ja saamenkielistä luokanopettajakoulutusta?
Lapin yliopistossa minulla on mahdollisuus opiskella saamen kieltä pitkällekkin, mutta entä pedagogiikkaopinnot? Saamelaislapsille pitäisi mielestäni olla oma valtakunnallinen opetussuunnitelma, jossa saamelaisuus olisi mukana jokaisessa oppiaineessa. Tämänhetkinen tilanne mielestäni on ennemmin se, että oppiainet ovat vain käännetty suomen kielestä saameen ja opettajan omalle vastuulle jää paljonko hän huomioi opetuksessaan kulttuurin. Kuinka hyvin saamelaislapset tuntevat vaikkapa oman kansansa historian?
Paljon on myös käyty keskustelua siitä, että valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan tulisi lisätä enemmän tietoisuutta saamelaisista, sillä suomalaiset tuntevat esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen elämästä ja kulttuurista enemmän kuin omasta alkuperäiskansastaan.
Tämä onkin todella tärkeää, sillä valtaväestön kouluttaminen lisää suvaitsevaisuutta ja poistaa turhia ennakkoluuloja ja stereotypiota. Myös meidän nuorisoneuvostomme yksi tärkeimmistä tavoitteista on valtaväestön kouluttaminen ja konkreettisena tavoitteena olemme päättäneet ottaa mallia Norjasta ja aloittaa Ofelas-toiminnan myös täällä Suomessa. Ofelas toiminnan idea on siis kierrellä kouluissa kertomassa yleistä faktatietoa saamelaisista.
Laura-Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti